Viimeisin kyläreissu suuntautui Tampereelle. Lei oli melkein käytöskukkanen, ihan kuten enimmäkseen kotonakin. Kotona ei tehdä luvattomia tuhoja tai varastella ylenpalttisesti. Tampereelta Lei sai kuitenkin paitsi lisänimen Nokkis, niin myös moitteen sanan. Majoituimme avosylisen ystäväperheen kotiin, missä onnellisina odotetaan kohta maailmaan syntyvää ensimmäistä lasta. Juuri siellä, millä lie vähäpätöisen mittaisella hetkellä Nokkis kävi rouhaisemassa palan tv-pöydän kulmasta ja hammastamassa maailmaan tulevan lapsen puista keinuhevosen kahvaa. Me Lein ihmiset leviteltiin järkyttyneinä käsiä ja mietittiin mistä sorvataan kahva hevoselle. Ja onko lapsesta reilua, kun itse on vielä äitinsä vatsassa niin, sillä aikaa kylään tullut jalkaantunut lapanen syö lelut. Ystävillämme on kuitenkin suuri sydän ( ja vauvan odotuksen huuma), niin että Lei sai synninpäästön ja jatkoi lokoisesti kyläilyä. Meillä on nyt lupaus ilmassa, että eräs lapsi voi meille tulla, ja halutessa iskeä hampaansa valitsemaansa kohteeseen.
Tässä vielä Nokkiksen tämän päivän järjestelyjä. Tuo esine kuuluu niihin luvallisiin muokattaviin. Omapahan on tuolinsa.
Lei Tampereella, turvallisesti tolpassa kiinni.
Jokunen viikko aiemmin vietimme aikaa maaseudulla. Lei koikkelehti lammella veden ja kuivan maan välillä. Varsinaista uimista ei edelleenkään tapahtunut, mutta lujille otti itsellekin uimaan meno, vesi oli syvässä lammessa jo melko viileää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti